elokuvia

elämästä

Andrei Tarkovski : Andrei Rublev

Elokuvan ydin ja tärkein oivallus on sen päähenkilössä, joka on taiteilija. Tekijän työ muuttuu tärkeäksi ja suureksi - taiteeksi - silloin kun hän kykenee kertomaan työnsä kautta jotain maailmasta, elämästä, kuolemasta ja ihmisyydestä, niistä seikoista jotka ovat pysyviä ja tulevat täyttämään myös tulevien polvien elämän. Andrei Rublevin käsitykset uskonnollisten ikonien maalaamisesta, jättämisestä tuleville polville, alkavat järkkyä kun hän näkee pienten, suurempien ja toisilleen vieraiden yhteisöjen (kulttuurien) toiminnan näiden uskomusten kohdatessa, törmätessä - tataarien verinen hyökkäys Venäjälle ja etenkin Vladimirin kaupunkiin on tämän olennaisin ja säväyttävin esimerkki. Pakanalliset hyökkääjät ja kristinuskossa elävät kyläläiset eivät kykene kuolemaisillaankaan näkemään todellista eroa välillään, ja näiden uskomusten ja taisteluiden saattaminen historiassa ja ajassa eteenpäin saa ikonimaalarin pysähtymään. Taiteilija alkaa tajuta, että hänen tekemänsä työ ei tulisikaan olemaan tärkeää ja ihmiskunnan kannalta terveellistä, vaan henkisesti ja petollisesti kytevää väkivaltaa, ahdasmielisyyttä ja järjettömyyttä. Tämän Rublev saa huomata äärimmäisen henkilökohtaisellakin tasolla, kun hän tataarien hyökkäyksessä hetkellisen impulssin toimesta tappaa miehen. Tässä vaiheessa eeppistä elämäntarinaa ja matkaa tapahtuu suurin käännekohta Rublevin hahmossa, kun hän päättää lopettaa maalaamisen kokonaan ja vaieta lopullisesti myös sanoissaan. Samanaikaisesti alkaa 205-minuuttisen elokuvallisen voimannäytteen toinen taso, joka painottaa entisestään teemaa, jota Tarkovski on Rublevin kautta kuvannut. Rublev jää hetkeksi hiljaisuuteensa, kellonvalajaa etsitään...

TARKOVSKI: PEILI

Runollisesti kuvattu Peili 

on yksi ohjaaja Andrei Tarkovskin parhaista elokuvista. Sen tapahtumat vievät katsojan ohjaajan lapsuudenmuistoihin. Tarkovski haluaa kertoa tunteistaan, jotka liittyvät hänelle tärkeisiin ihmisiin: äitiin, joka kasvatti hänet, ja ystäviin jotka auttoivat perhettä sodan jälkeisinä vuosina. Elokuvassa siteerataan muutamia ohjaajan isän, huomattavan venäläisen runoilijan, Arseni Tarkovskin säkeitä.


Nader ja Simin: Ero

vuonna 2011 julkaistu iranilainen draamaelokuva keskiluokkaisen pariskunnan avioerosta ahdasmielisessä, islamilaisten oppineiden hallitsemassa maassa sekä ainoalle tyttärelle paremman mahdollisuuksien Euroopan ja vanhasta, Alzheimerin tautia sairastavasta isästä huolehtimisen välillä valitsemisesta. Elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Asghar Farhadi

MENNEISYYS

on helppo mieltää eräänlaiseksi jatkeeksi Naderille ja Siminille, jossa Teheranin koulutettuun ja maallistuneeseen keskiluokkaan kuulunut pariskunta suunnitteli muuttoa ulkomaille, mutta ajautuikin eron partaalle. 

 Vaikka Menneisyys tapahtuu lännessä ja Marien ja Ahmadin ero on pelkkä muodollisuus, vaikeudet ovat pitkälti samoja. Kommunikoimattomuus ajaa ihmisiä erilleen, pelko pakottaa muuntelemaan totuutta ja lapset joutuvat kärsimään aikuisten itsekkyydestä.

Carlos Saura : KORPPI SYLISSÄ

Korppi sylissä on kertomus yhdeksänvuotiaan Ana-tytön elämästä hänen äitinsä kuoleman aikoihin ja sitä seuraavina kuukausina. Ana kokee äitinsä kuoleman niin voimakkaasti, että hänen mielensä yhdistää äidin fyysisen olemuksen kaikkiin hellyyden osoituksiin, mitä hän saa. Sillä kaikki muu on ahdistusta, pelkoa ja jännitystä. Saura itse onkin sanonut: "En ole koskaan uskonut 'ihanaan lapsuuteen'. Minulle lapsuus on aikaa, jolloin yölliset kauhun hetket, tuntemattoman pelko ja yksinäisyys ovat vähintään yhtä intensiivisiä tunteita kuin elämänilo ja uteliaisuus, joista pedagogit niin mielellään puhuvat".

Korppi sylissä esittelee lasten maailman varsin pelottavana ja päällekäyvänä. Sen lämpimimmätkin henkilöt ovat lapsille käsittämättömiä ja epäluotettavia, ja vanhempien julmuus toisiaan kohtaan aiheuttaa lapsen luonnollisen solidaarisuuden tunteen sortumisen. Kuoleman toiveet ja pelot syöpyvät mieleen, siivittävät kuvitelmia, ja kun tapahtumat sattumalta myötäilevät mielikuvitusta, muotoutuu maailma yhä enemmän lapsen mielen mukaiseksi. Anan elämän traagisuus onkin ennen kaikkea siinä, että hän ei löydä ympäristöstään lainkaan tunnekontakteja, ei aikuisista, ei sisaruksistaankaan, vaan joutuu turvautumaan mielensä kuviin.

Korppi sylissä vangitsee katsojan nimenomaan hienovaraisella ja rohkealla ajan käytöllään. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus asettuvat Anan maailmaan tasa-arvoisina, eikä Saura päästä katsojaa aivan varmasti päättämään, milloin kyse on lapsen kuvitelmista ja milloin todellisuudesta. Huikein sukellus aikaan tapahtuu silloin, kun elokuva näyttää Anan 20 vuotta myöhemmässä tulevaisuudessa, aikuisena pohtimassa lapsuuttaan. Mikä on kuvitelmaa, mikä takaumaa, mikä etuumaa, jää arvoitukseksi.

Mikään näistä aikaelementeistä ei kuitenkaan sekoita kokonaisuuden selkeyttä. Lapsen mieli, sulkeutuneen perheen ja tiukan roolijaon vaikutus, seksuaalisen kaksinaismoralismin ja yhteiskunnan tapaorjuuden kuvat täsmentyvät kirkkaasti Sauran elokuvassa. Herkälle, harvinaisen vastaanottavaiselle lapselle tämä jäykistynyt maailma on painajainen, jossa elämän ja kuoleman raja hämärtyy, ja kokonaisuutta sävyttää piinaava, hieman pelottava tunnelma.Korppi sylissä peilaa lapsen kautta meidän kaikkien ahdistuksia.

- Markku Tuuli, Katso 46/1981 (AA 1990)

Lasse Hallström: ELÄMÄNI KOIRANA

Elämäni koirana kertoo Ingemarista. Hän on poika, joka lähetetään pois kotoa hieman samaan tapaan kuin Klaus Härön Äideistä parhain -elokuvassa tehdään pikku Eerolle. Tosin nyt syynä ei ole sota, vaan äidin huono terveydentila. Ingemar joutuu kuitenkin omassa päässään miettimään asioita ja samalla tietenkin ajattelee, että johtuuko kaikki hänestä. Synkimmällä hetkellä Ingemar alkaa aina ajatella Laika-koira parkaa, joka on lähetetty pimeään ja loputtomaan avaruuteen ilman mitään toivoa paluusta. Se on Ingemarin mielestä surullista, mutta antaa myös lohtua sille, että asiat voisivat olla hänellä huonomminkin.

Breaking the Waves

Lars von Trierin vuonna 1996 valmistunut elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Skotlannin Ylämaille. Elokuva kertoo skotlantilaisen Bess McNeillin tarinan. Oman yhteisönsä ja kalvinistisen kirkon paheksunnasta huolimatta Bess menee naimisiin öljynporauslautalle työskentelevän Janin kanssa.

Bess on jokseenkin yksinkertainen, ja hänen onkin vaikeaa elää ilman Jania tämän ollessa töissä lautalla. Bess rukoilee Janin tulevan takaisin, ja kun Jan sitten palaa halvaantuneena työonnettomuuden seurauksena, Bess uskoo sen olevan hänen syytään.

Vuosi elämästä

Gerri ja Tom nauttivat täysin siemauksin onnellisesta avioliitostaan, jo ehtoopuolelle kaartuvasta tasaisesta elämästään ja ennen kaikkea hurmaavan puutarhapalstansa hoidosta. Heidän ympärillään kuitenkin myllertää tunteiden koko kirjo. Heidän 30-vuotias poikansa ei ole onnistunut löytämään sopivaa kumppania, Tomin vanha ystävä Ken surkuttelee traagista elämänkohtaloaan, Gerrin yksinäinen työtoveri Mary potee auto- ja alkoholiongelmiensa ohella ikääntymisen tuskaa, Tomin vanhempi veli jää järkytyksekseen leskeksi. Kevät, kesä, syksy, talvi. Vuoden kiertoon mahtuu elämän koko autuus ja raadollisuus rakkaudesta yksinäisyyteen, syntymästä kuolemaan, toivosta epätoivoon, pimeästä valoon.

Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan.

Philippe (François Cluzet) on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut miljonääri, kun taas Driss (Omar Sy), piittaamaton pikkukonna, mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta.

Silti Driss hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Driss virkistyy uusista hulppeista asuinpuitteista, Philippen kuumasta punapääassistentista ja Kool & The Gangin musiikista, mutta ankeuteen vajonneen Philippen mielen kirkastaminen on jo haasteellisempaa.


Rakkaus
Amour (2012)
Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat kahdeksankymppinen pariskunta. Pitkään yhdessä ollut, sivistynyt aviopari on tehnyt ansiokkaan uran musiikinopettajina. Myös heidän ulkomailla asuva tyttärensä, Eva (Isabelle Huppert), on muusikko.

Eräänä päivänä Anne saa sairauskohtauksen. Niin pariskunnan keskinäinen rakkaus kuin suhde tyttäreen joutuu koetukselle.

Rakkaus on Michael Haneken käsikirjoittama ja ohjaama intensiivinen rakkauden ja luopumisen kuvaus.